Tämänkertaisen blokikirjoituksen aiheena piti suunnitelmieni mukaan olla meneillään oleva kuntoiluprojekti. Toisin kävi. Olisikohan syy tähän se, että tomutin viikonvaihteessa kirjahyllyyn kätkettyjä leluaarteita ja valokuvakansioita.
Yksinkertainen ja konstailematon elämä, mitä se on?
Vietän nykyään paljon aikaa kotona. Pari vuotta sitten ajatus kotona olemisesta, kotoilusta siinsi jossain kaukana toivemaan puun takana. Kotoiluun ei tuolloin ollut liiemmin aikaa, koti oli paremminkin huoltovarikko ja tukikohta. Nyt puhutaan paljon ruuhkavuosista ja samaan aikaan kotoilu on kasvattanut merkitystään. Minulle kotoilua on esimerkiksi pitkään rautapadassa haudutettu ruoka, viikonlopun kokoperheen viihdeohjelmat, leppoisat hetket takkatulen äärellä, lauantaisauna ja lasten alituiseen vaihtuvien tanssiesitysten ensi-illat.
Nykyään kuitenkin tuntuu siltä, että kotoilu on trendinä hyvinkin materialistinen ja kaupallinen. Kotoilustakin on tehty suorittamista, sisustuslehtien aukeamat ovat alkaneet siirtyä suoraan koteihin. Mikäli ei ole varaa tai ei halua ostaa designia, voi tuunata. Nyt puhutaan lyhenteestä DIY, tee se itse. Ihailen näitä DIY ihmisiä, itse en siihen kykene, hyvä kun askartelen juhlapyhien kynnyksellä edes lasteni kanssa.
Entä jos normcore käsitteenä laajenisi vaatemuodista ja sisustuksesta enemmän myös kotoiluun, nimen omaan trendin tavoin, lisäisikö se aivan tavallista, konstailematonta olemista? Yhteisen ruokapöydän ääreen ei enää ehditä, ehditäänkö edes lauantaisaunaan, keskiviikosta puhumattakaan? Jääkö minun lapsilleni mitään mukavia muistoja lauantai-illoista kotona, perheen kanssa? Omasta lapsuudestani muistuu mieleen kiekurapilli pommacpullossa, isän laittamat saunamakkarat ja television lauantaitanssit. Konstailematonta kotoilua.
Ajatuksia kotoa päin
Minua itseäni inspiroivat kodit, joissa näkyy elämä ja tarina! Tuskinpa kahmisin tulipalon tullessa ensimmäisenä talosta syliini block valaisinta tai keittiön katossa roikkuvaa octoa. Aivan varmasti mukaan lähtisivät ne esineet, joilla on tunnearvoa, ne esineet jotka eivät ehkä aina ole sopineet sisustukseen mutta ovat aina saaneet kodistani paikkansa, vaikkapa sitten varaston hyllyltä. Kuvassa yllä ensiaskelkengät ja tutti, molemmat aarteet kuuluneet allekirjoittaneelle!
Viime viikonloppuna vanhin sisareni oli kylästelemässä uudessa kodissani ensimmäistä kertaa. Kiertelimme kotia ja juttelimme esineistä, joilla on tunnearvoa, esineistä joihin meillä molemmilla on historia. Oliko tämä kolikkolipas sinun vaiko minun? Muistatko kotoamme tämän hopeisen Tapio Wirkkalan suunnitteleman tuhlakupin?
Eiväthän nämä sävy sävyyn kotini skandinaavisen, pelkistetyn sisustuksen kanssa käy, mutta kultaakin kalliimpia ja aika sööttejäkin ovat.
Sain sisareltani ihanan orkidean. Tässä olkoon minulle sitten yksi uusi kotoilumissio, orkidean hengissä pitäminen. Hoitovinkkejä saa antaa!
Virkeää viikkoa kaikille ja nautitaan nyt vielä näistä kirkkaista ensilumikeleistä täällä Lapissa ja heitänpä toiveen ilmojen haltijalle myös etelään päin, jotta sielläkin koittaisi valkeus, edes jouluksi!
