Kumiseva Hanki -miltä se kuulostaa?

Sain kutsun aivan erityisen musiikkifantasian ennakkonäytökseen, Rovaniemen teatteriin. Kyseessä oli jo kauan odotettu Pirkko Arstilan käsikirjoittama, Kumiseva Hanki.  Esitys kertoo hyvän ja pahan tarinaa Lapista, satua ahneesta lentonoidasta, staaloista, ja maahisista.

image

Minua noidat ovat aina kiinnostaneet, jo lapsena mieluisimmat kirjat olivat nimeltään Noita Röppänä ja Konkkamuori. Setäni tapasi kertoa minulle tarinaa Näppylän Vaarista ja Näppy Pauliinasta, noitiin päin mentiin siinäkin.  Pääsiäisämmänä halusin olla ilkeä noita , en mikään laulava nokinenä. Nyt siis olin todella odottavalla mielellä. Viimeinkin näkisin ”elävän noidan”. Jännittävää.

 Yksinkertaiset lavasteet ja upea valosuunnittelu takasivat katsojille mystisen moniuloitteisuuden. Mainittakoon, että osa näyttelijöistä leijui ilmassa. Tummat värisävyt, poronkellon kilkatus ja taikarummun kumiseva ääni, jäivät mielikuviin vahvoina. Maskeeraukset ja puvustus olivat upeita. Loppuun asti viimeisteltyä kaikki. Puvustuksessa huomion kiinnittivät upeat turkissomisteet, kimaltavat kankaat sekä yksityiskohtia täynnä olevat hiuskoristeet.

En ole aikaisemmin täällä teatterissa vastaavaa nähnyt. Viimeksi näkemäni musikaali Lappia talolla oli  vuonna 2001, Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen. Tähän esitykseen verrattavia omakohtaisia teatterimusikaali elämyksiä ovat vuosia sitten Joensuun Laulurinteellä näkemäni Suden Hetki ja  Ylläksellä esitetyt Velho-oopperat.

Kumisevan Hangen koreografia oli hieno ja erityisesti katseeni vangitsi  variksen roolia esittäneen sirkustailteilijan upea eläytyminen. Pää alaspäin roikkuminen ja sätkyttelevät lintumaiset liikkeet näyttivät tulevan kuin luonnostaan. Lentonoita Reetan hyytävän tuima katse ja pään nyökähtely ilmassa vaappuen oli myös suoritus omaa luokkaansa. Tähän kaikkeen päälle näyttelijän huikea lauluääni, joka kiiri teatterisalin katosta, varmaankin revontuliin asti. Tämän noidan ääni jää taatusti mieleen!

image

Musiikilla oli tärkeä rooli esityksessä, välillä tuntuikin ikään kuin olisi istunut oopperassa, tämä oli yllättävää, sillä odotin kuulevani ainoastaan laulantaa ja joikua. Seitakuorolle isot aplodit, kyllä meillä on Lapissa taitavaa lauluväkeä! Mielestäni esitys sopii mainiosti kaiken ikäisille, aivan pieniä lapsia en ehkä kuitenkaan mukaan ottaisi, sillä osa hahmoista saattaa tuntua pelottavilta. Ikärajasuositus onkin +7, mikä puoltaa paikkansa. Jäin miettimään, miltä tämä upea esitys tuntuisi koettuna teatterin seinien ulkopuoella, kenties tunturissa? Ulkomaalaiselle katsojalle esitys antaa varmasti elämyksiä, rakentaen mystistä mielikuvaa Lapista. Ennen esitystä suosittelen tutustumaan tarinaan etu käteen, sillä ainakin minulla katse polveili sinne tänne, haltioituen aina uusista ja uusista visuaalisista yksityiskohdista.

Ikimuistoiseen teatteri-iltaan kuului myös läheisen ystävän seura ja joulunajan ensimmäiset glögit. Varsin mukavaa, sanoisinko.

Leppoisaa viikonvaihdetta, muistakaahan ihmiset käydä teatterissa, siinä vaikkapa yksi hyvä syy tulla tänne Rovaniemelle ja Lappiin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s