Elämää Lapissa

Home in Lapland toivottaa hyvää alkanutta vuotta 2016 kaikille lukijoilleen! Tämän kertainen juttu käsittelee keskitalven aikaa Lapissa, talviruokaa ja luontoa.

Tammikuu alkaa kohta olemaan puolessa välissä, elämme siis keskitalven aikaa. Viimeiset joulunrippeet on pistetty piiloon ja kinkut keitetty hernesopaksi pakkaseen. Tammikuussa Lapin arktinen luonto nukkuu syvintä untaan kauniin, valkoisen lumivaipan alla, mutta entä me lappilaiset ihmiset?

Niin. Joku vetäytyy nautiskelemaan kotipesäänsä, toinen tarpoo hangessa, oli sitten tyven tai pyry. Tähän aikaan vuodesta on kieltämättä mukava vaikka vain pidellä pakkasia eli olla sisällä ja keitellä lämpimiä pataruokia, mieluiten tietenkin takkatulen loisteessa. Pakkanen paukkuu nurkissa ja taivas hohtaa kaunista purppuraa. Ilmassa on vaaleanpunaisesta siniseen muuntuvaa utua, sininen hetki alkaa väistyä valolta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tähän aikaan vuodesta lappilaiset vuolevat poronlihaa pataan, lämmittelevät leivinuuneja ja polttavat puuta kaikissa mahdollisissa tulipesissä, mitä nyt sisältä ja pihalta löytyy. Erilaiset kerhot ja kutomo/harrastepiirit aloittavat kevätkauden, mattoväävit paukkuvat, sukanvartta syntyy ja lastut lentävät. Kouluun mennään mahdollisuuksien mukaan potkurilla ja sukset kaivetaan viimeistään tässä kuussa ainakin esille varastoista. Mielestäni tammikuuhun sopii parhaiten kaksi asiaa, nimittäin lämpö ja ruoka. Lapsuudenkodissani on iso leivinuuni ja juuri tammikuun pakkasiin liittyy eräitä makoisia ruokamuistoja lapsuusajoilta. Leivinuunia lämmitettiin talvisin nimen omaan pakkaspäivinä, sillä uuni antoi valtavasti lisälämpöä hirrestä rakennetun peräpohjalaispytingin pirttiin. Uunin jälkilämmöissä oli kätevä valmistaa ruokia vielä jopa kolmantena päivänä lämmityksen jälkeen ja niin tehtiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paras ruoka, mitä minä tiesin uunissa valmistettavan oli äidin leipoma ohrarieska ja oman kanalan kokonaisina, rapeaksi paistetut kanat.  Koulupäivän päätyttyä, kotiin tullessa rieskan tuoksun saattoi tuntea jo pihamaalle asti. Mikään ei voita vasta uunista vedettyä ohrarieskaa, voita päälle ja lasi kylmää maitoa. Illalla sitten maisteltiin jälkilämmöissä paistettua kanaa, josta tapasin varastaa itselleni aina ne tietyt pienet selkäpalat siipien tyvistä, nam. Talvisiin ruokamuistoihin liittyy myös ehdottomasti madekeitto. Mikään ei voita tuoreesta, vasta avannosta nostetusta mateesta valmistettua kalakeittoa. Made on mielipiteitä jakava kala, näyttää pelottavalta mutta maku ja varsinkin kalasta valmistettu liemi on taivaallisen hyvä. Aivan mainiota talviruokaa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pakkasta me lappilaiset emme pelkää ja elämä jatkuu entiseen malliin oli sitten kylmä tai ei. Kaapeista kaivetaan vain ehkä yksi kerros enemmän ylle kun lähdetään ulos ja ovi suljetaan lähtiessä nopeammin, ettei lämpö karkaa. Minulla tähän pakkaskauteen kuuluu vakiona automatkoille lähdettäessä nk. hätäensiapupussi, joka pitää sisällään vettä ja extravaatteet eli toppaa ja villaa. Tämä hätäensiapupussi lähtee mukaan siis pidemmille ajomatkoille ihan vain siltä varalta, että auto sattuisi jäätymään tai rikkoutumaan välillä, Lapissa sadankaan kilometrin välimatkat eivät aina pidä sisällään lämpimiä pysähdyspaikkoja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tammikuussa päivät täällä Lapissa ovat vielä lyhyitä. Mikäli valoon tahtoo,on aika otettava kello 9.30-14.00 välillä, muutoin olet jo myöhässä. Pimeää siis on ja keskimäärin tavallista kylmempää. Keskitalven aikaan nämä valoisat aurinkohetket ovat kuitenkin täyttä timanttia. Yllä olevassa kuvassa on aivan tavallinen, sunnuntain ulkoiluhetki pikkupakkasessa Ounasvaaran laella. Kuva on otettu juuri ennen auringonlaskua kun auringon viimeiset säteet kultaavat puiden latvuksia ja valo tekee kimalletta puuterilumen pintaan.  Auringon säteet puskevat läpi tykkylumisten oksien, lumi tuoksuu raikkaalle ja kenkien alla narskuu.

Tällaisissa maisemissa sielu lepää ja tuntee olevansa oikeassa paikassa, minun kotini on Lapissa ja elämä , se on kaunista!

Mikäli sinulla on ympäristössäsi lunta ja mahdollisuus, ota kuppi kuumaa juomaa ja käy ulkona fiilistelemässä talvea. Kesällä ihmiset menevät terassille kun paistaa, mikä estää tekemästä niin myös talvella?

Maistelin pari päivää sitten tätä joululahjaksi saamaani Rovaniemen kahvipaahtimon talvikahvia testiksi -24 asteen pakkasessa. Ulkona kaikki maistuu paremmalta ja esimerkiksi kahvin tuoksu oli huumaava. Kiitos Hanna!

Vinkkinä kaikille joulun jälkeisistä herkkuaddiktioista vieroituksessa oleville, kokeilkaapa vaikka erilaisia siemeniä ruoan sekaan tai muuten vain pureskeltaviksi. Terveellistä ja ravitsevaa herkkua, ei ihme että linnut käyvät laudalla!

Mukavaa ja leppoisaa keskitalven aikaa kaikille.

 

Lapin voimaa!

Talviterveiset täältä Rovaniemeltä, Lapista. Joulu tulla jolkottaa ja varsinkin täällä Napapiirillä se näkyy ja tuntuu. Aamu kodissani Muuskossa alkoi tärkeää visiittiä suunnitellen, nimittäin Joulupukille pitäisi kiiruusti lähteä viemään lahjatoivelista. Jokavuotinen visiitti Joulupukin Pajakylässä ja käden paiskaaminen itse Joulupukin kanssa on muodostunut perheelleni mukavaksi traditioksi. Minulle tämä traditio yleensä tarkoittaa myös mahdollisuutta kipaista Pajakylän pikkuliikkeet läpi ja nauttia ulkona temmeltävien ulkomaalaisten matkailijoiden iloa tihkuvista ilmeistä ja temmellyksestä  jouluisen pihamaan lumipenkoissa. Todistettavasti joulumieli voi löytyä myös toisen ihmisen silmistä ja tarttua sinuun!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Shotteja ja sinisiä hetkiä

Viime kerralla tänne kirjoittaessani lupasin kertoa aivan erityisistä shoteista. Lapin arktisesta luonnosta kumpuaa aivan erityistä voimaa, onhan meillä täällä tutkitusti Euroopan puhtain ilma. Rovaniemeläinen yritys, nimeltään Arctic Warriors on mainio esimerkki tämän voimavaran hyödyntämisestä, Lapin yrtit ovat nousseet aivan uudelle tasolle. Törmäsin näihin Lapin omiin voimashotteihin ensimmäisen kerran jo vuosi sitten ja nyt uudemmalti hyvinkin kaukana Lapista, nimittäin I Love Me messuilla, Helsingissä.

Arctic Warriors on tiivistänyt pieneen määrään paljon hyvää. Tuotteiden pääraaka-aineita ovat ruusunjuuri, väinönputki, pohjoinen maariantuoksuheinä sekä pohjannokkonen. Mielestäni jo pelkät raaka-aineiden nimet kertovan näiden shottien tekevän pelkkää hyvää keholle ja ololle. Jokaisella voimashotilla, soturilla on oma nimensä. Taistelija auttaa stressiin, uniongelmiin ja antaa lisävoimaa treeneihin. Puolustaja taas lisää vastustuskykyä, tätä on hyvä olla jemmassa kun lentsu puskee päälle. Kolmas soturi on makea Energia, joka nimensä mukaan antaa lisää vauhtia ja virkistää nuutunutta kehoa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Shotit on pakattu käteviin, hauskasti kuvitettuihin annospaukkauksiin. Liekkö kivojen kuvien ansiota, myös lapseni ovat näitä maistelleet ja heidän suosikikseen nousi makea hunajashotti. Tuotteen voi näppärästi imaista suoraan pakkauksesta suuhun, kuten tyttäreni tekevät.Olen kokeillut näitä myös jogurtin ja rahkan sekaan. Minun suosikkini näistä kolmesta soturista on ehdottomasti Taistelija. Suosittelen kokeilemaan!

IMG_2176

Oikein mukavaa loppuviikkoa ja itsenäisyyspäivän aikaa kaikille. Täällä Lapissa eletään sinisen hetken aikaa, nyt on hyvä ottaa kaikki Puolustajat käyttöön, glögiä tietenkään unohtamatta!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 

Jääkukkia ja hikipisaroita

Viimeinkin meillä on täällä Lapissa kunnon paukkupakkaset. Kotonani Muuskossa lasiterassin seinämiin on muodostunut kauniita kuurankukkia.

PB228330.JPG

Tämä aika vuodesta on siitä jännittävää täällä Lapissa, että yhtenä hetkenä aurinko saattaa tehdä yllätyshyökkäyksen värjäten taivaanrannan keltaisen ja vaaleanpunaisen eri sävyillä ja hetkeä myöhemmin koko maailma muuttuu utuisen siniseksi. Nämä auringon yllättävät näyttäytymiset ovat tavallaan hyvästejä juuri hetkeä ennen kaamosta. Sininen hetki, sitä me elämme täällä Lapissa juuri nyt.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

TREENIKUULUMISIA

Tänään täällä Rovaniemellä pakkasta on ollut pitkin päivää suurin piirtein -15 astetta ja minulla oli iltapäivällä ulkona tehtävä kehonpainotreeni personal trainerin ohjauksessa. Odotinkin oikein innolla treeniä, sillä viime viikolla mielialat heilahtelivat puolelta toiselle ja nyt viikko polkaistaankin käyntiin eri mielellä. Pikkupakkanenkaan ei treeniä haitannut, hiki lensi.

IMG_1938

Viime viikolla tapahtui ojaan ajo ja nyt puhutaan ruoasta ja itsekurista, ei autoista. Päädyin nimittäin monen asian loputtelemana syömään paikalliseen kiinalaiseen ravintolaan. Nälkä oli kauhea ja päätin syödä muun porukan mukana ravintola-annoksen kaikkine hyvineen. Olin todellakin tietoinen siitä, että väärinhän se oli! Ruokailun jälkeen olo ei ollut kovinkaan hääppöinen, eikä syyksi voinut nimetä ruokamyrkytystäkään, se oli itseensä pettyneen ihmisen huonoa oloa se. Seuraavana päivänä kerroin personal trainerille karun totuuden.

Lipsumisen johdosta minulle tuli tehtäväksi ylimääräinen 60 minuutin hölkkä-kävelylenkki, jonka tein aamunaerobisen ja kehonpainotreenin päälle. Noh, sisulla siitä selvittiin ja paluu pientareelta radalle tapahtui sukkelasti. Ystävän kanssa hölkkälenkki perjantai-iltana ei tuntunut ollenkaan hullummalta. Päälle vielä sauna ja  hyvät jutut!

PB208094.JPG

Treeniohjelma on nyt muuttunut sillä tapaa, että aerobista liikuntaa on lisätty, unohtamatta kahvakuulaa ja kehonpainoharjoituksia. Uutena juttuna olen ulkoistanut itseni ryhmäliikuntaan ja lajiksi on valikoitunut LesMills Sh´Bam. Tämä on laji, joka vaatii hyvää koordinaatiokykyä ja rytmikorvaa. Ensimmäisellä tunnilla hiki tuli pelkästä keskittymisestä asiaan. Tuntikuvauksessa hehkuteltiin mukavaa ja rentoa tanssimista, jopa revittelyä. Noh, tämä onnistuu toki sitten kun perusaskeleet ovat lapasessa, sitten voitaneen jo revitellä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tähän kohtaa ajattelin tehdä pienen haastattelun itselleni, sillä näihin kysymyksiin olen saanut toisinaan vastata ystävilleni ja tuttavilleni.

Miltäkö minusta tuntuu?  Tuntemukset ovat vaihdelleet. Treenien ja hölkän lisäännyttyä on kropassa alkanut tuntumaan erilaisia kiputiloja. Näistä kivuista osa johtunee  kipuilevista jännekalvoista, niinpä kehonhuoltoon onkin varattu treeniohjelmasta aina sunnuntait. Tässä kohtaa täytyy tunnustaa, että olen surkea kehoni huoltaja ja sen kyllä huomaa, auts!

Entäpä sitten joulu? Joulun lähestyessä koetellaan tämän naisen itsekuria taatusti oikein kunnolla, joten oljenkortena siintää jo mielessä mahdollinen herkkupäivä, jota tähän mennessä näiden viikkojen aikana ei ole ollut ollenkaan. Joulua olen fiilistellyt toisinaan sipaisemalla riisikakun pintaan kerroksen sinappia.

Miksi teen tämän näin tiukalla linjalla? Tavoitteena on saada painoa pois, joten näillä mennään ja herkkua tulee kun painoa lähtee toivottu määrä. Niin simppeliä tämä on, ei muuta kuin suorittamaan! Elämäntapamuutos on tietysti tärkeintä ja jotta pääsisin tavoittelemaani elämäntapaan, vaatii se tämän ihmiselämässä lyhyeksi mitattavan hedonismin kieltävän rutistuksen.

PB178030.JPG

Aamiainenkin maistuu muuten aivan eriltä reippaan lenkin jälkeen, suosittelen!

PB228342.JPG

Frozen treenilandia kiittää ja kuittaa. Seuraavassa jutussa käsitelläänkin Lapin puhtaasta luonnosta saatavia voimashotteja!

 

Kumiseva Hanki -miltä se kuulostaa?

Sain kutsun aivan erityisen musiikkifantasian ennakkonäytökseen, Rovaniemen teatteriin. Kyseessä oli jo kauan odotettu Pirkko Arstilan käsikirjoittama, Kumiseva Hanki.  Esitys kertoo hyvän ja pahan tarinaa Lapista, satua ahneesta lentonoidasta, staaloista, ja maahisista.

image

Minua noidat ovat aina kiinnostaneet, jo lapsena mieluisimmat kirjat olivat nimeltään Noita Röppänä ja Konkkamuori. Setäni tapasi kertoa minulle tarinaa Näppylän Vaarista ja Näppy Pauliinasta, noitiin päin mentiin siinäkin.  Pääsiäisämmänä halusin olla ilkeä noita , en mikään laulava nokinenä. Nyt siis olin todella odottavalla mielellä. Viimeinkin näkisin ”elävän noidan”. Jännittävää.

 Yksinkertaiset lavasteet ja upea valosuunnittelu takasivat katsojille mystisen moniuloitteisuuden. Mainittakoon, että osa näyttelijöistä leijui ilmassa. Tummat värisävyt, poronkellon kilkatus ja taikarummun kumiseva ääni, jäivät mielikuviin vahvoina. Maskeeraukset ja puvustus olivat upeita. Loppuun asti viimeisteltyä kaikki. Puvustuksessa huomion kiinnittivät upeat turkissomisteet, kimaltavat kankaat sekä yksityiskohtia täynnä olevat hiuskoristeet.

En ole aikaisemmin täällä teatterissa vastaavaa nähnyt. Viimeksi näkemäni musikaali Lappia talolla oli  vuonna 2001, Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen. Tähän esitykseen verrattavia omakohtaisia teatterimusikaali elämyksiä ovat vuosia sitten Joensuun Laulurinteellä näkemäni Suden Hetki ja  Ylläksellä esitetyt Velho-oopperat.

Kumisevan Hangen koreografia oli hieno ja erityisesti katseeni vangitsi  variksen roolia esittäneen sirkustailteilijan upea eläytyminen. Pää alaspäin roikkuminen ja sätkyttelevät lintumaiset liikkeet näyttivät tulevan kuin luonnostaan. Lentonoita Reetan hyytävän tuima katse ja pään nyökähtely ilmassa vaappuen oli myös suoritus omaa luokkaansa. Tähän kaikkeen päälle näyttelijän huikea lauluääni, joka kiiri teatterisalin katosta, varmaankin revontuliin asti. Tämän noidan ääni jää taatusti mieleen!

image

Musiikilla oli tärkeä rooli esityksessä, välillä tuntuikin ikään kuin olisi istunut oopperassa, tämä oli yllättävää, sillä odotin kuulevani ainoastaan laulantaa ja joikua. Seitakuorolle isot aplodit, kyllä meillä on Lapissa taitavaa lauluväkeä! Mielestäni esitys sopii mainiosti kaiken ikäisille, aivan pieniä lapsia en ehkä kuitenkaan mukaan ottaisi, sillä osa hahmoista saattaa tuntua pelottavilta. Ikärajasuositus onkin +7, mikä puoltaa paikkansa. Jäin miettimään, miltä tämä upea esitys tuntuisi koettuna teatterin seinien ulkopuoella, kenties tunturissa? Ulkomaalaiselle katsojalle esitys antaa varmasti elämyksiä, rakentaen mystistä mielikuvaa Lapista. Ennen esitystä suosittelen tutustumaan tarinaan etu käteen, sillä ainakin minulla katse polveili sinne tänne, haltioituen aina uusista ja uusista visuaalisista yksityiskohdista.

Ikimuistoiseen teatteri-iltaan kuului myös läheisen ystävän seura ja joulunajan ensimmäiset glögit. Varsin mukavaa, sanoisinko.

Leppoisaa viikonvaihdetta, muistakaahan ihmiset käydä teatterissa, siinä vaikkapa yksi hyvä syy tulla tänne Rovaniemelle ja Lappiin!

Johan on marjat!

Eipä tarvitse montaa kertaa miettiä aihetta tämän päivän poustaukselle kun sormet ovat edelleen täynnä tyrnipensaiden ja karviasmarjapensaiden piikkejä. Viikonvaihde vierähti maalla, Meänperällä satokauden viimeisiä herkkuja sormet kohmeessa poimien. Sisua riitti ja nyt ovat nämäkin  Lapin puhtaassa luonnossa kasvaneet superfoodit pakkasessa.

IMG_9251

Siinä poiminnan aikana tulin rehellisesti todenneeksi useampaan otteeseen, että näiden kahden marjalajikkeen korkea hinta on kyllä hyvin perusteltu. Tyrnien ja karviaisten pensaasta irti saaminen on taitolaji, ilman kikkakolmosia tästäkään projektista ei olisi selvitty. Avainsanaksi sopinee pakasta ja ravista!

Tähän viikonloppuun mahtui myös hetki taidetta, nimittäin kakkoskotini läheisyydessä, Karungissa pitää paikkaansa aivan valloittava pieni taidekauppa nimeltään Paperivalo. Myymälä näyttelyineen on rakennettu vanhaan puutaloon, mikä jo itsessään luo tälle liikkeelle aivan omintakeisen leiman. Tällä kertaa minulle tarttui mukaan kuvassa oleva poronsavia kuvastava teos, joka löysi jo paikkansa työhuoneen ikkunasta. Käykäähän kurkkaamassa sisään, mikäli ajelette Jokivarrentietä etelään tai pohjoiseen.

IMG_9244

Viikonloppuun kuului myös hemmottelua paljukylvyn ja saunan merkeissä. Revontulet loistivat ja näkyipä siellä pohjoisen taivaalla yksi satellittikin lentelevän. Maltan tuskin odottaa talvea ja tunnelmallisten pakkasiltojen paljuhetkiä, arktista terapiaa!

IMG_9253

Kyllä lumi nyt minun puolestani saa jo tulla, luontokin näyttää jo olevan valmis uuteen kauteen!