Kevät kotona Lapissa

Viime kerrasta Home in Lapland blogin äärellä on kulunut jo sen verran aikaa, että tänne Lappiin on tullut tällä välin jo kevättalvi. Mitäpä sitten kuuluukaan Lappilaisten ihmisten elämään? Kuivalihat ovat roikkumassa ja joulukinkun rippeistä tehdyt hernerokat on pistetty tuulensuojaan eli syöty pois. Tähän aikaan vuodesta lappilaiset kaivavat varastoistaan sukset porstuan päätyyn ja pilkille mennään tuli kalaa tai ei. Lumia pudotellaan katoilta ja lakanapyykit viedään ulos kuivumaan aurinkotuuleen, valkoista hankea vasten. Omaan lapsuuteeni liittyy juurikin tuo lakanoiden valkaisu kevättalven hankien aikaan, nykyään ehkä tämä taitaa olla jo katoavaa perinnettä kuin myös mattojen lumipesu, mutta suosittelen kokeilemaan, se toimii. Edelliseen juttuuni viitaten, pääsin viimeinkin syömään äidin keittämää madekeittoa. Keitto vei kielen mennessään, enkä yhtään liioittele jos mielestäni Tornionjoen made maistuu ehdottomasti parhaalta. Johtuukohan juurista vaiko siitä, että kaikki kotona syöty on yksinkertaisesti vain niin hyvää?

 

Koskella kopio
Tornionjoki, Matkakoski

Aiemmin talvella kirjoittelin ajatuksia pakkasesta ja helposti voin edelleen kirjoittaa samasta aiheesta, eri sävyyn kylläkin. Mikään ei voita kevättalven aamuja Lapissa, ainakaan minun mielestäni. Se tunne kun astut ulos talosta, tepastelet hangelle ja se kantaa. Se tunne kun ilma tuoksuu taivaallisemmalta kuin puhtaat valkeat lakanat ja taivas on aurinko-utua täynnä. Se on Lapin kevät! Pakkasen rooli tässä Lapin kevään hekumoinnissa on suuri, sillä juurikin rapsakoiden yöpakkasten ansiosta voimme liihotella pitkin kestohankia aamutuimaan ja hankikelien aikana kaikki on muutenkin jotenkin helpompaa kun suksi luistaa.  Kotona, Muuskossa kevät ei varsinaisesti vielä näy missään, paitsi lasiterassilla, jonne aurinko paistaa keskipäivän aikaan jo sen verran lämpimästi, että siellä tarkenee jo mainiosti  olla, vaikkapa eväsretkellä.

 

Tyttö kopio
Retki terassille

Hyvä olo

Kuntoilun suhteen hommat etenevät hitaasti ja varmasti kohti parempaa, terveempää elämää. Viikottaiset treenit olen tehnyt pääosin kotosalla ja viikossa on aina yksi ulkotreeni personal trainerin kanssa. Juuri nyt paras aika nautti talvilajeista, aurinko paistaa, ei ole liian kylmä eikä liian kuuma ja aktiviteetteihin pääsee heti, vaikka tuosta talon nurkalta käsiksi. Niin, talomme nurkalta on tosiaan kivenheitto Ounasjoen rantaan ja jäällä kulkevalle hiihtoladulle, ihanaa arjen luksusta ja hyvä olo hetkessä!

Yrtit kopio
Vihreää ja hyvää

Ruoka- ja terveysjutuista vielä sen verran, että viime viikolla tätä jumissa ollutta kroppaa on herätelty parempaan kiertoon hiilarittomilla päivillä ja oli siinä yksi proteeiinitonkin heti perään. Hyvin on mennyt ja kanssa ihmisetkin ovat vielä elossa, huh! Nyt ruokavaliosta on puolitettu proteiinit ja hiilihydraattien määrääkin on laskettu radikaalisti. Tähän perään voinen todeta, että pitkästä aikaa olen tuntenut tervettä nälkää ja jotenkin jaksamisen taso on noussut huimasti. Toki vireystilasta osa kunnia kuuluu kaamoksen alta esiin kohonneelle auringolle, mutta olen myös varma, että ruokavalion muutoksilla on merkittävä rooli tässä virtapiikissä.

 

näkkäri2
Välipala

Tällä viikolla aurinko on hellinyt meitä lappilaisia aivan ylenpalttisesti. Minulle tämä valo- ja terassin lämpeneminen merkitsevät kahta asiaa, kotikuntosali siirtyy pian ulos tai ainakin tuonne lasiterassille nyt alkuunsa ja tästä ees päin voin taas nautiskella aamukahvit ja munakkaat auringonvalossa kylpien, ihanaa!

 

Sarvimuna kopio
Asetelma pääsiäiseksi


Koti

Muuskossa sisustus on pysynyt aika lailla ennallaan läpi talven, lukuun ottamatta makuuhuoneen uutta valaisinta, joka valikoitui lopulta  Artekin mehiläispesäksi. Ajattelin valaisimeksi ihan ensimmäiseksi Tom Dixonin Copper shade valaisinta, joka kuitenkin osoittautui aivan liian suureksi tilan korkeuteen nähden. Makuuhuoneen ilmettä freesattiin vielä Finlaysonin uudella laine-päiväpeitteellä, joka toi tilaan valkoisella raikkaudellaan mukavan tuulahduksen kevättä.

Artek kopio
Artek, mehiläispesä

Kodin tekstiilien suhteen olen muilta osin päättänyt tänä keväänä pysyä mahdollisimman johdonmukaisena, enkä ostele turhia tyynyjä nurkkiin.

 

Asetelma2 kopio
Lakrids by Johan Bulow

Minulle pääsiäinen on aina merkinnyt ennen kaikkea aikaa perheen kanssa, sään salliessa aimo annoksen ulkoilua ja hyvää, kotona tehtyä ruokaa. Tähän pääsiäiseen kuuluu ehdottomasti yllämainitut asiat ja lisäksi pulahdus paljuun, toivottavasti pitkästä aikaa aurinkolasit silmillä. Nyt pääsiäismunia maalaamaan ja ulos!

 

kimppu kopio
Kevät kotona

Makoisaa ja mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille. Tässä kimpussa on muuten lempikukkiani, freesioita, teemaan sopien tipun keltaisina.

Elämää Lapissa

Home in Lapland toivottaa hyvää alkanutta vuotta 2016 kaikille lukijoilleen! Tämän kertainen juttu käsittelee keskitalven aikaa Lapissa, talviruokaa ja luontoa.

Tammikuu alkaa kohta olemaan puolessa välissä, elämme siis keskitalven aikaa. Viimeiset joulunrippeet on pistetty piiloon ja kinkut keitetty hernesopaksi pakkaseen. Tammikuussa Lapin arktinen luonto nukkuu syvintä untaan kauniin, valkoisen lumivaipan alla, mutta entä me lappilaiset ihmiset?

Niin. Joku vetäytyy nautiskelemaan kotipesäänsä, toinen tarpoo hangessa, oli sitten tyven tai pyry. Tähän aikaan vuodesta on kieltämättä mukava vaikka vain pidellä pakkasia eli olla sisällä ja keitellä lämpimiä pataruokia, mieluiten tietenkin takkatulen loisteessa. Pakkanen paukkuu nurkissa ja taivas hohtaa kaunista purppuraa. Ilmassa on vaaleanpunaisesta siniseen muuntuvaa utua, sininen hetki alkaa väistyä valolta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tähän aikaan vuodesta lappilaiset vuolevat poronlihaa pataan, lämmittelevät leivinuuneja ja polttavat puuta kaikissa mahdollisissa tulipesissä, mitä nyt sisältä ja pihalta löytyy. Erilaiset kerhot ja kutomo/harrastepiirit aloittavat kevätkauden, mattoväävit paukkuvat, sukanvartta syntyy ja lastut lentävät. Kouluun mennään mahdollisuuksien mukaan potkurilla ja sukset kaivetaan viimeistään tässä kuussa ainakin esille varastoista. Mielestäni tammikuuhun sopii parhaiten kaksi asiaa, nimittäin lämpö ja ruoka. Lapsuudenkodissani on iso leivinuuni ja juuri tammikuun pakkasiin liittyy eräitä makoisia ruokamuistoja lapsuusajoilta. Leivinuunia lämmitettiin talvisin nimen omaan pakkaspäivinä, sillä uuni antoi valtavasti lisälämpöä hirrestä rakennetun peräpohjalaispytingin pirttiin. Uunin jälkilämmöissä oli kätevä valmistaa ruokia vielä jopa kolmantena päivänä lämmityksen jälkeen ja niin tehtiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paras ruoka, mitä minä tiesin uunissa valmistettavan oli äidin leipoma ohrarieska ja oman kanalan kokonaisina, rapeaksi paistetut kanat.  Koulupäivän päätyttyä, kotiin tullessa rieskan tuoksun saattoi tuntea jo pihamaalle asti. Mikään ei voita vasta uunista vedettyä ohrarieskaa, voita päälle ja lasi kylmää maitoa. Illalla sitten maisteltiin jälkilämmöissä paistettua kanaa, josta tapasin varastaa itselleni aina ne tietyt pienet selkäpalat siipien tyvistä, nam. Talvisiin ruokamuistoihin liittyy myös ehdottomasti madekeitto. Mikään ei voita tuoreesta, vasta avannosta nostetusta mateesta valmistettua kalakeittoa. Made on mielipiteitä jakava kala, näyttää pelottavalta mutta maku ja varsinkin kalasta valmistettu liemi on taivaallisen hyvä. Aivan mainiota talviruokaa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pakkasta me lappilaiset emme pelkää ja elämä jatkuu entiseen malliin oli sitten kylmä tai ei. Kaapeista kaivetaan vain ehkä yksi kerros enemmän ylle kun lähdetään ulos ja ovi suljetaan lähtiessä nopeammin, ettei lämpö karkaa. Minulla tähän pakkaskauteen kuuluu vakiona automatkoille lähdettäessä nk. hätäensiapupussi, joka pitää sisällään vettä ja extravaatteet eli toppaa ja villaa. Tämä hätäensiapupussi lähtee mukaan siis pidemmille ajomatkoille ihan vain siltä varalta, että auto sattuisi jäätymään tai rikkoutumaan välillä, Lapissa sadankaan kilometrin välimatkat eivät aina pidä sisällään lämpimiä pysähdyspaikkoja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tammikuussa päivät täällä Lapissa ovat vielä lyhyitä. Mikäli valoon tahtoo,on aika otettava kello 9.30-14.00 välillä, muutoin olet jo myöhässä. Pimeää siis on ja keskimäärin tavallista kylmempää. Keskitalven aikaan nämä valoisat aurinkohetket ovat kuitenkin täyttä timanttia. Yllä olevassa kuvassa on aivan tavallinen, sunnuntain ulkoiluhetki pikkupakkasessa Ounasvaaran laella. Kuva on otettu juuri ennen auringonlaskua kun auringon viimeiset säteet kultaavat puiden latvuksia ja valo tekee kimalletta puuterilumen pintaan.  Auringon säteet puskevat läpi tykkylumisten oksien, lumi tuoksuu raikkaalle ja kenkien alla narskuu.

Tällaisissa maisemissa sielu lepää ja tuntee olevansa oikeassa paikassa, minun kotini on Lapissa ja elämä , se on kaunista!

Mikäli sinulla on ympäristössäsi lunta ja mahdollisuus, ota kuppi kuumaa juomaa ja käy ulkona fiilistelemässä talvea. Kesällä ihmiset menevät terassille kun paistaa, mikä estää tekemästä niin myös talvella?

Maistelin pari päivää sitten tätä joululahjaksi saamaani Rovaniemen kahvipaahtimon talvikahvia testiksi -24 asteen pakkasessa. Ulkona kaikki maistuu paremmalta ja esimerkiksi kahvin tuoksu oli huumaava. Kiitos Hanna!

Vinkkinä kaikille joulun jälkeisistä herkkuaddiktioista vieroituksessa oleville, kokeilkaapa vaikka erilaisia siemeniä ruoan sekaan tai muuten vain pureskeltaviksi. Terveellistä ja ravitsevaa herkkua, ei ihme että linnut käyvät laudalla!

Mukavaa ja leppoisaa keskitalven aikaa kaikille.

 

Ajatuksia Joulusta


Minä olen kotoisin Tornionjokilaaksosta, meänperältä. Meänperälä jouluun liittyy eräs omintakeinen traditio, nimittäin iso-remmi! Lapsuudessani iso- remmi laitettiin päälle viikkoa- kahta ennen Joulua ja se piti sisällään siivouksen jollaisen huusholli eli kotitalous käy läpi vain Jouluna ja Juhannuksena. Paikat pestään ja puunataan, matoille annetaan lumipesu ja yleensä ottaen talosta kannetaan kartanolle kaikki tekstiili, mikä nyt irti lähtee. Leivinuunissa paistetaan rieskat, lihapullat ja laatikot ja pakasteet leivotaan täyteen nisua eli pullaa. Ulkona pihapiiri lanssataan lumiauralla/kolalla särmään ja pihapiiriin istutetaan vähintäänkin se 10kpl. jäälyhtyjä, saldona 2-3 rikkoutunutta versiota ja ainakin yksi haljennut ämpärinpohja. Sitä oli Joulua edeltävä iso-remmi  minun lapsuudessani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA


Nyt

Mitäkö minun Jouluiselle isolle-remmilleni kuuluu vuonna 2015? Niin, pohdin tuota ja pakkohan se on myöntää, että edelleenkin tekstiiliä lentää kartanolle, matot saavat lumipesun ja saunan lauteet hangataan mäntysoopalla. Leivinuunia minulla ei täällä Muuskossa ole, mutta  sähköuunissa paistuu pieniä, täydellisyyttä hipovia lihapullia kymmenittäin (ikään kuin niille olisi kymmenittäin tarvetta), se äidin reseptillä leivottu vehnäskakku on ehdottomasti tehtävä ja mikäli sää sallii, jäädytetään pihapiiriin vähintään 4kpl. jäälyhtyjä. Voisinko tehdä toisin? Tuota olen useaan otteeseen taaskin pohtinut selatessani mielessäni vielä vuoteeseen mennessä niitä vuosittain toistuvia, joulun pakkotehtäviä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänäkin jouluna ensin ajattelin mennä pienellä volyymilla ja niin meninkin kunnes koitti tämä viikko, jota nyt elämme. Tulin kaivaneeksi maanantaina laatikosta pinon edellisvuosien joululehtiä ja siitä se ajatus sitten lähti. Hetken perästä oli  kauppalista jo laadittuna ja päässä tehtävälista, joka edellyttää kuumia liesiä, näppäriä sormia ja luultavasti tulitikkuja silmäluomien väliin. Näinkö tässä taas kävi? No, onneksi olen delegoinnin mestari, eihän sitä nyt kätevän emännänkään aivan kaikkea yksin sentään tarvitse.

Kaikesta huolimatta nautin tästä ajasta suunnattomasti. Tällaisen ylisuorittavan  jouluihmisen vahvuus on se, että osaa jo ennakoida omaa käytöstään ja niinpä aloitankin jouluttelun jo yleensä marraskuun alussa. Ensimmäiset lahjat saatan hyvinkin hankkia jo syyskuussa. Marraskuussa poltan kynttilöitä ja kuuntelen Tarja Turusen joululevyä vähintäänkin kerran viikossa. Vähitellen kun mennään edemmäksi marraskuuta alkaa taloon hiipiä enkeleitä ja jouluvalaistus lisääntyy viikko viikolta. Tällä systeemillä ehdin nauttimaan joulusta jo ennen joulua. Kätevää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA


Koristeet


Koristeet ovat tärkeitä, ilman koristeita ja kuusta ei tule joulua. Joulukuusi ja hyasintit on oltava, vaikka henki menisi. Niin, olen tosiaan jotenkin allerginen edellämainituille joulun tunnelmanluojille. Tämä ongelma ilmeni jo ollessani lapsi. Perinteitä kunnoittaen joulukuusi tuotiin sisään aatonaattona ja siitä puhkesi lentsu.Lentsu oli aina pahimmillaan juuri silloin kun oli aattokirkkoon lähtö. Harrastin tuolloin laulamista ja perinteisesti juuri aattokirkossa, meillä esiintyvillä lapsilla oli kunnia laulaa lehterillä korkealta ja kovaa.  Panikointi oli aina taattu, mutta jotenkin tuo kuusi-kukkalentsu aina hälveni kun pääsin ulos talosta.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niin, se kuusi. Kuusi on perinteiseen tapaan aina käyty kaatamassa vuoden lyhimpänä päivänä omasta metsästä. Nyt muutamana vuotena olen kuitenkin päässyt niille paremmille kuusiapajille eli kasvatettujen kuusipuiden makuun. Tänäkin vuonna Muuskon olohuoneen nurkassa seisoo mitä täydellisin kuusipuu, tuuhea ja tasainen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä oli pieni palanen tätä maallista jouluhöpötystä. Jouluuni kuuluu toki myös hengellinenkin puoli ja aattona pöydässä luetaan jouluevankeliumi, aattokirkkoon mennään mikäli se mahdollista on ja poismenneitä läheisiä muistellaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Tässä vielä muutamia kuvia Muuskon ja Lapin tunnelmista Joulukuussa 2015.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Home in Lapland kiittää lukijoitaan ja toivottaa kaikille oikein Rauhallista ja Hyvää Joulua!

 

 

 

Koti Lapissa

Mikä on Home in Lapland? Muutama kuukausi taa päin mietin blogille nimeä ja sisältöä. Olinhan jo jonkin aikaa suunnitellut oman blogin aloittamista ja useat ystävätkin siihen minua rohkaisivat. Oli itsestään selvää, että blogissani kertoisin sitä tarinaa, mikä minulle on tärkeää, mistä eniten nautin ja mitä vaalin. Luonnollisesti elämäni tärkein asia on oma perhe ja sen ympärillä oleva tukiverkosto, koostuen sisarista ja isovanhemmista. Perheen jälkeen tulee terveys, hyvät ystävät  ja sitten vasta rakennus, jota kodiksi kutsutaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koti merkitsee minulle monta asiaa. Koti on turvapaikka, luovuuden lähde, huoltamo, juuret (Lappi), perhe ja elämäntapa. Minulla koteja on kaksi. Lapsuudenkotini Tornionjokilaaksossa ja Muusko täällä Rovaniemellä. Mainio sattuman kauppa toi minut ja perheeni tähän taloon suunnilleen vuosi sitten vuokralle ja nyt olemmekin talon onnellisia uusia omistajia. Tässä artikkelissa avaan teille hieman Muuskon ovia.

IMG_8539 (1)

Muuskossa on monta hyvää puolta. Aiemmassa artikkelissani kerroinkin jo Muuskon valokulmista ja varjoista ( kts. artikkeli Fifty Shades of Muusko). Ikkunapintaa nimittäin löytyy kuin myös tasoeroja. Muuskon sydämeksi nimeäisin talon olohuoneen, tilan jossa on takka ja jonka suurista ikkunoista avautuu rauhoittava näkymä viereiselle pellolle päin. Tämä on tila, jonne on suora näköyhteys yläkerran televisionkatselutilasta, työhuoneesta, makuuhuoneesta ja ruokailutilasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Värimaailmaltaan muuskon sisustus on pääsääntöisesti puunvärin, harmaan ja valkoisen eri sävyjä. Tällä hetkellä tätä harmaavalkoista maailmaa piristää poltettu oranssi ja musta. Kyllä! Mustakin voi piristää.

IMG_8542

Sisustuksessa suosin eri pintamateriaaleja ja  printtejä.  H&M Home on osoittautunut hinta-laatusuhteeltaan toimivaksi ja sieltä löytyy valikoimaa moneen makuun ja tyyliin sopien. Tykkään!

Nyt syksyllä olen mieltynyt korkkipuuhun. Tämä innostus lähti Ikean Sinnerlig sarjasta, jonka pöytävalaisimet tarttuivat loppukesästä käteeni kera muutaman muun pienen sisustus detailin. Korkki sopii mainiosti Muuskon tyyliin, parketin sävyyn sekä muihin puumateriaaleihin, joita talossa on siellä täällä.

Nämä lämminsävyiset, puiset tähtivadit olen ostanut Granitista, sieltä olen löytänyt myös kaikenlaista muuta mukavaa työpisteen ja olohuoneen sisustukseen. Joulukin tulla jolkottaa ja uusin hankinta Granitista onkin Muuskoon sopiva iso, musta puukynttelikkö. Kynttelikkö etsii vielä paikkaansa, kuvia siis tuonnempana.

IMG_0628

Sofie Rolfsdotterin printit ovat ensimmäisiä Muuskoon hankkimiani sisustusjuttuja. Näille löytyikin Muuskosta aitiopaikka, keskeltä olohuonetta, talon korkeimmalta seinältä. Julisteet Nordic Design Clloective.

IMG_8538 (1)

Muuten tähän kotiin on hankittu ainoastaan uusi keittiön valaisin, Secto Designin Octo, joka on väriltään mustaa ja puuta. Octo toimii ruokailutilassa erittäin hyvin ja hehkuna on tällä hetkellä cool white, joskin tälle valaisimelle suositellaan käytettäväksi warm white hehkua. Ison, neliskanttisen ruokapöydän valkoinen, lasitettu pinta antaa hyvin vastavaloa. Valaisin muodostaa pöydän pintaan kauniit varjot.

FullSizeRender(2)

Koriste-esineitä Muuskossa on hillitysti ja ajatuksena onkin, että pysyvästi esillä olevat esineet ajavat myös käyttötavaran virkaa.

Olohuoneen valaistus koostuu pää-osin seinille ja tasoille asetetuista valaisimista. Kuvassa näkyvä Design House Stockholmin Block valaisin on kätevä sijoittaa tilanteen mukaan joko lattia- tai pöytätasolle. Blockin valo on pehmeä mutta kirkas, sopien Sinnerlig valaisinten kanssa mukavasti yhteiseen tilaan.

Makuuhuoneen maagisesta naisesta, mystisestä katseenvangitsijasta olen saanut ystäviltäni paljon palautetta. Tämä Paolo Roversin valokuvajuliste on tilattu Fotografiskasta. Tämä katse vangitsee kertasilmäyksellä. Joidenkin mielestä katse on julma, minusta taas katse on nimensä mukaan salaperäinen.

Muuskossa on kaksi terassia, joista toinen on lasitettu. Lasitettu terassi toimii kesällä toisena olohuoneena, talvella pakastimena ja glögittelypaikkana. Pakkasukko puhaltaa upeita kuurankukkia terassilaseihin. Syksyn viimeiset ja kevään ensimmäiset auringonsäteet kultaavat tilan todella kauniisti. Muuskon toinen sydän on tässä!

Tässä oli tämän kertainen kurkkaus, kotiini Muuskoon. Mukavaa loppuviikkoa kaikille ja lumiset terveiset täältä Rovaniemeltä. Yöllä oli satanut runsain määrin uutta lunta ja lisää tulee. Lappi on valmis talveen, oletko sinä?

Kotoilu – mitä se on?

Tämänkertaisen blokikirjoituksen aiheena piti suunnitelmieni mukaan olla meneillään oleva kuntoiluprojekti. Toisin kävi. Olisikohan syy tähän se, että tomutin viikonvaihteessa kirjahyllyyn kätkettyjä leluaarteita ja valokuvakansioita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yksinkertainen ja konstailematon elämä, mitä se on?

Vietän nykyään paljon aikaa kotona. Pari vuotta sitten ajatus kotona olemisesta, kotoilusta siinsi jossain kaukana toivemaan puun takana. Kotoiluun ei tuolloin ollut liiemmin aikaa, koti oli paremminkin huoltovarikko ja tukikohta. Nyt puhutaan paljon ruuhkavuosista ja samaan aikaan kotoilu on kasvattanut merkitystään. Minulle kotoilua on esimerkiksi pitkään rautapadassa haudutettu ruoka, viikonlopun kokoperheen viihdeohjelmat, leppoisat hetket takkatulen äärellä, lauantaisauna ja lasten alituiseen vaihtuvien tanssiesitysten ensi-illat.

Nykyään kuitenkin tuntuu siltä, että kotoilu on trendinä hyvinkin materialistinen ja kaupallinen. Kotoilustakin on tehty suorittamista, sisustuslehtien aukeamat ovat alkaneet siirtyä suoraan koteihin. Mikäli ei ole varaa tai ei halua ostaa designia, voi tuunata. Nyt puhutaan lyhenteestä DIY, tee se itse. Ihailen näitä DIY ihmisiä, itse en siihen kykene, hyvä kun askartelen juhlapyhien kynnyksellä edes lasteni kanssa.

Entä jos normcore käsitteenä laajenisi vaatemuodista ja sisustuksesta  enemmän myös kotoiluun, nimen omaan trendin tavoin, lisäisikö se aivan tavallista, konstailematonta olemista?  Yhteisen ruokapöydän ääreen ei enää ehditä, ehditäänkö edes lauantaisaunaan, keskiviikosta puhumattakaan? Jääkö minun lapsilleni mitään mukavia muistoja lauantai-illoista kotona, perheen kanssa? Omasta lapsuudestani muistuu mieleen kiekurapilli pommacpullossa, isän laittamat saunamakkarat ja television lauantaitanssit. Konstailematonta kotoilua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ajatuksia kotoa päin

Minua itseäni inspiroivat kodit, joissa näkyy elämä ja tarina! Tuskinpa kahmisin tulipalon tullessa ensimmäisenä talosta syliini block valaisinta tai keittiön katossa roikkuvaa octoa. Aivan varmasti mukaan lähtisivät ne esineet, joilla on tunnearvoa, ne esineet jotka eivät ehkä aina ole sopineet sisustukseen mutta ovat aina saaneet kodistani paikkansa, vaikkapa sitten varaston hyllyltä. Kuvassa yllä ensiaskelkengät ja tutti, molemmat aarteet kuuluneet allekirjoittaneelle!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viime viikonloppuna  vanhin sisareni oli kylästelemässä uudessa kodissani ensimmäistä kertaa. Kiertelimme kotia ja juttelimme esineistä, joilla on tunnearvoa, esineistä joihin meillä molemmilla on historia. Oliko tämä kolikkolipas sinun vaiko minun? Muistatko kotoamme tämän hopeisen Tapio Wirkkalan suunnitteleman tuhlakupin?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eiväthän nämä sävy sävyyn kotini skandinaavisen, pelkistetyn sisustuksen kanssa käy, mutta kultaakin kalliimpia ja aika sööttejäkin ovat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sain sisareltani ihanan orkidean. Tässä olkoon minulle sitten yksi uusi kotoilumissio, orkidean hengissä pitäminen. Hoitovinkkejä saa antaa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Virkeää viikkoa kaikille ja nautitaan nyt vielä näistä kirkkaista ensilumikeleistä täällä Lapissa ja heitänpä toiveen ilmojen haltijalle myös etelään päin, jotta sielläkin koittaisi valkeus, edes jouluksi!

Juuret

Minulla on juuret syvällä Lapinmaassa. Jo lapsuuteni aamut täysi-ikäiseksi asti tuojottelin keittiönikkunasta avautuvaa peltomaisemaa ja vierellä virtaavaa Tornionjokea väsymättä. Vuodenaikojen mukaan rantatörmien leppä-ja koivupuut muuttivat väriään ja muotoaan, jokea pidettiin silmällä.

IMG_8619

Keväällä, isä tapasi laskea heti jäiden lähdettyä veneen ja verkot vesille, yksittäisten jäälauttojen vielä ajelehtiessa etelään päin. Loppukesää kohti vesi laski ja joenpohjan kallionnokat nousivat esille pintaveteen, oli harristuksen aika, veneen keula kääntyi kohti Mattisen-ja Karkeisenkaria eli lähimpiä virtaumia.

Edelleenkin joen värit, rantakasvillisuus ja peltojen tuoksu tuovat mieleeni juuret, sen mistä olen kotoisin.

IMG_8615

Onnekseni nykyinen kotini sijaitsee melkein Ounasjoenrannassa, pellon reunassa. Tätä etua olenkin hyödyntänyt  ja varsinkin syksyllä olen käynyt mahdollisuuksien mukaan rannassa tuijottamassa tuota ihmeellistä, sävystä toiseen muuntuvaa luonnonvaloa.

IMG_8618

Täällä Lapissa Syys-Lokakuun vaihteen aamut ovat aika mukavia. Taivas ja maa vaihtelevat sävyjä kilvan aina sen mukaan, millainen oli yön lämpötila.

IMG_8613

Joinakin aamuina taivas on tulessa, toisinaan se taas on paksun, kylmyyttä uhkuvan hallausvan alla.

image

Kuuraa, utuista ja silti kirkasta. Näkymät voivat olla kuin elokuvasta Frozen -Huurteinenseikkailu! Tällaiset hetket ovat parhaita. Juuri ennen kaamosta, ennen kuin taivaanvalo muuttuu teolliseksi kirkasvalolampuksi.

image

image

Tässä artikkelissa olevat kuvat olen ottanut Rovaniemellä, Ounasjokirannassa aamuvalon aikaan.

image

Kirpsakkaa syyslomaviikkoa kaikille!

Fifty Shades of Muusko

Minulle asioiden esteettisyys on aina merkinnyt paljon. Mikäli maton hapsut eivät ole suorassa, on matto kuitenkin sävy sävyyn sohvan kanssa. Sisustuksessa minulle merkitseviä seikkoja ovat itse tila ja valo. Se, miten ja milloin valo mistäkin reiästä tulee sisään, määrittelee monen esineen paikan. Tätä nykyistä kotiani Muuskoa, olen sisustanut hiljalleen seuraten valon ja varjojen leikkiä. Esimerkiksi aamuaurinko paistaa juurikin tietyssä kulmassa sisään yläkerran porrastasanteelle.

IMG_5335

Vuodenajat tuntuvat vaikuttavan myös suuresti, keskiyönaurinko paistaa mitä kirkkaimmin sisään yläkerran vierashuoneen ikkunasta yli asuinalueen kattojen. Toisinaan aamuisin tapaan istahtaa tuohon yläkerran portaikkoon ihastelemaan vuodenaikojen mukaan vaihtuvaa maisemaa, joka avautuu kauniisti olohuoneen ikkunasta.

IMG_5334

IMG_5336

IMG_3170

Yllä olevassa kuvassa muistaakseni lämpötila ulkona oli -30 pakkasasteen hujakoilla.

IMG_1007

Muuskon varjoista ehkä ne upeimmat löytyvät olohuoneen katosta päin. Aamuvalossa olohuoneen korkeaan kattoon muodostuvat palkit luovat tilaan aivan oman taiteenlajinsa, varjotaiteen. Yläkerran korkeimmista ikkunoista valo taas tulee mukavasti sisään antaen tilantuntua tasanteelle.

IMG_3043

IMG_5553 (1)

IMG_8543

Nyt on korkea aika nauttia valosta. Kohta täällä Lapissa koittaa pimeä kausi ja nämä ihanat valokulmat häviävät hetkeksi aikaa,  kunnes kevätaurinko nousee törmän takaa lämmittämään olohuoneen maton kutsuvaksi makoilupaikaksi ja lasiterassin päiväkahvikuntoon.

Kuvassa yläpuolella on yksi lempitauluistani, grafiikka suopursuilla, jonka olen saanut vanhemmiltani ylioppilaslahjaksi. Seiniltäni löytyy samaisen taitelijan teoksia pari lisää, aiheenaan Lappi ja luonto. Keittiön valaisin luo hauskan varjon näidenkin ylle.

IMG_8288

Tässä on näkymä makuuhuoneen ja työhuoneen suunnalta. Tuolta valo tulee sisään suoraan sänkyyn, mikäli halajaa luonnollista herätystä, tulee se kesällä 9 aikaan, joten parasta kuitenkin luottaa herätyskelloon jolleivat sitten nahkavekkarit hälytä jo ennen aikojaan.

IMG_8476 (1)

Pirteää loppuviikkoa kaikille, muistakaa nauttia valosta vielä kun sitä riittää!