Jääkukkia ja hikipisaroita

Viimeinkin meillä on täällä Lapissa kunnon paukkupakkaset. Kotonani Muuskossa lasiterassin seinämiin on muodostunut kauniita kuurankukkia.

PB228330.JPG

Tämä aika vuodesta on siitä jännittävää täällä Lapissa, että yhtenä hetkenä aurinko saattaa tehdä yllätyshyökkäyksen värjäten taivaanrannan keltaisen ja vaaleanpunaisen eri sävyillä ja hetkeä myöhemmin koko maailma muuttuu utuisen siniseksi. Nämä auringon yllättävät näyttäytymiset ovat tavallaan hyvästejä juuri hetkeä ennen kaamosta. Sininen hetki, sitä me elämme täällä Lapissa juuri nyt.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

TREENIKUULUMISIA

Tänään täällä Rovaniemellä pakkasta on ollut pitkin päivää suurin piirtein -15 astetta ja minulla oli iltapäivällä ulkona tehtävä kehonpainotreeni personal trainerin ohjauksessa. Odotinkin oikein innolla treeniä, sillä viime viikolla mielialat heilahtelivat puolelta toiselle ja nyt viikko polkaistaankin käyntiin eri mielellä. Pikkupakkanenkaan ei treeniä haitannut, hiki lensi.

IMG_1938

Viime viikolla tapahtui ojaan ajo ja nyt puhutaan ruoasta ja itsekurista, ei autoista. Päädyin nimittäin monen asian loputtelemana syömään paikalliseen kiinalaiseen ravintolaan. Nälkä oli kauhea ja päätin syödä muun porukan mukana ravintola-annoksen kaikkine hyvineen. Olin todellakin tietoinen siitä, että väärinhän se oli! Ruokailun jälkeen olo ei ollut kovinkaan hääppöinen, eikä syyksi voinut nimetä ruokamyrkytystäkään, se oli itseensä pettyneen ihmisen huonoa oloa se. Seuraavana päivänä kerroin personal trainerille karun totuuden.

Lipsumisen johdosta minulle tuli tehtäväksi ylimääräinen 60 minuutin hölkkä-kävelylenkki, jonka tein aamunaerobisen ja kehonpainotreenin päälle. Noh, sisulla siitä selvittiin ja paluu pientareelta radalle tapahtui sukkelasti. Ystävän kanssa hölkkälenkki perjantai-iltana ei tuntunut ollenkaan hullummalta. Päälle vielä sauna ja  hyvät jutut!

PB208094.JPG

Treeniohjelma on nyt muuttunut sillä tapaa, että aerobista liikuntaa on lisätty, unohtamatta kahvakuulaa ja kehonpainoharjoituksia. Uutena juttuna olen ulkoistanut itseni ryhmäliikuntaan ja lajiksi on valikoitunut LesMills Sh´Bam. Tämä on laji, joka vaatii hyvää koordinaatiokykyä ja rytmikorvaa. Ensimmäisellä tunnilla hiki tuli pelkästä keskittymisestä asiaan. Tuntikuvauksessa hehkuteltiin mukavaa ja rentoa tanssimista, jopa revittelyä. Noh, tämä onnistuu toki sitten kun perusaskeleet ovat lapasessa, sitten voitaneen jo revitellä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tähän kohtaa ajattelin tehdä pienen haastattelun itselleni, sillä näihin kysymyksiin olen saanut toisinaan vastata ystävilleni ja tuttavilleni.

Miltäkö minusta tuntuu?  Tuntemukset ovat vaihdelleet. Treenien ja hölkän lisäännyttyä on kropassa alkanut tuntumaan erilaisia kiputiloja. Näistä kivuista osa johtunee  kipuilevista jännekalvoista, niinpä kehonhuoltoon onkin varattu treeniohjelmasta aina sunnuntait. Tässä kohtaa täytyy tunnustaa, että olen surkea kehoni huoltaja ja sen kyllä huomaa, auts!

Entäpä sitten joulu? Joulun lähestyessä koetellaan tämän naisen itsekuria taatusti oikein kunnolla, joten oljenkortena siintää jo mielessä mahdollinen herkkupäivä, jota tähän mennessä näiden viikkojen aikana ei ole ollut ollenkaan. Joulua olen fiilistellyt toisinaan sipaisemalla riisikakun pintaan kerroksen sinappia.

Miksi teen tämän näin tiukalla linjalla? Tavoitteena on saada painoa pois, joten näillä mennään ja herkkua tulee kun painoa lähtee toivottu määrä. Niin simppeliä tämä on, ei muuta kuin suorittamaan! Elämäntapamuutos on tietysti tärkeintä ja jotta pääsisin tavoittelemaani elämäntapaan, vaatii se tämän ihmiselämässä lyhyeksi mitattavan hedonismin kieltävän rutistuksen.

PB178030.JPG

Aamiainenkin maistuu muuten aivan eriltä reippaan lenkin jälkeen, suosittelen!

PB228342.JPG

Frozen treenilandia kiittää ja kuittaa. Seuraavassa jutussa käsitelläänkin Lapin puhtaasta luonnosta saatavia voimashotteja!

 

Kumiseva Hanki -miltä se kuulostaa?

Sain kutsun aivan erityisen musiikkifantasian ennakkonäytökseen, Rovaniemen teatteriin. Kyseessä oli jo kauan odotettu Pirkko Arstilan käsikirjoittama, Kumiseva Hanki.  Esitys kertoo hyvän ja pahan tarinaa Lapista, satua ahneesta lentonoidasta, staaloista, ja maahisista.

image

Minua noidat ovat aina kiinnostaneet, jo lapsena mieluisimmat kirjat olivat nimeltään Noita Röppänä ja Konkkamuori. Setäni tapasi kertoa minulle tarinaa Näppylän Vaarista ja Näppy Pauliinasta, noitiin päin mentiin siinäkin.  Pääsiäisämmänä halusin olla ilkeä noita , en mikään laulava nokinenä. Nyt siis olin todella odottavalla mielellä. Viimeinkin näkisin ”elävän noidan”. Jännittävää.

 Yksinkertaiset lavasteet ja upea valosuunnittelu takasivat katsojille mystisen moniuloitteisuuden. Mainittakoon, että osa näyttelijöistä leijui ilmassa. Tummat värisävyt, poronkellon kilkatus ja taikarummun kumiseva ääni, jäivät mielikuviin vahvoina. Maskeeraukset ja puvustus olivat upeita. Loppuun asti viimeisteltyä kaikki. Puvustuksessa huomion kiinnittivät upeat turkissomisteet, kimaltavat kankaat sekä yksityiskohtia täynnä olevat hiuskoristeet.

En ole aikaisemmin täällä teatterissa vastaavaa nähnyt. Viimeksi näkemäni musikaali Lappia talolla oli  vuonna 2001, Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen. Tähän esitykseen verrattavia omakohtaisia teatterimusikaali elämyksiä ovat vuosia sitten Joensuun Laulurinteellä näkemäni Suden Hetki ja  Ylläksellä esitetyt Velho-oopperat.

Kumisevan Hangen koreografia oli hieno ja erityisesti katseeni vangitsi  variksen roolia esittäneen sirkustailteilijan upea eläytyminen. Pää alaspäin roikkuminen ja sätkyttelevät lintumaiset liikkeet näyttivät tulevan kuin luonnostaan. Lentonoita Reetan hyytävän tuima katse ja pään nyökähtely ilmassa vaappuen oli myös suoritus omaa luokkaansa. Tähän kaikkeen päälle näyttelijän huikea lauluääni, joka kiiri teatterisalin katosta, varmaankin revontuliin asti. Tämän noidan ääni jää taatusti mieleen!

image

Musiikilla oli tärkeä rooli esityksessä, välillä tuntuikin ikään kuin olisi istunut oopperassa, tämä oli yllättävää, sillä odotin kuulevani ainoastaan laulantaa ja joikua. Seitakuorolle isot aplodit, kyllä meillä on Lapissa taitavaa lauluväkeä! Mielestäni esitys sopii mainiosti kaiken ikäisille, aivan pieniä lapsia en ehkä kuitenkaan mukaan ottaisi, sillä osa hahmoista saattaa tuntua pelottavilta. Ikärajasuositus onkin +7, mikä puoltaa paikkansa. Jäin miettimään, miltä tämä upea esitys tuntuisi koettuna teatterin seinien ulkopuoella, kenties tunturissa? Ulkomaalaiselle katsojalle esitys antaa varmasti elämyksiä, rakentaen mystistä mielikuvaa Lapista. Ennen esitystä suosittelen tutustumaan tarinaan etu käteen, sillä ainakin minulla katse polveili sinne tänne, haltioituen aina uusista ja uusista visuaalisista yksityiskohdista.

Ikimuistoiseen teatteri-iltaan kuului myös läheisen ystävän seura ja joulunajan ensimmäiset glögit. Varsin mukavaa, sanoisinko.

Leppoisaa viikonvaihdetta, muistakaahan ihmiset käydä teatterissa, siinä vaikkapa yksi hyvä syy tulla tänne Rovaniemelle ja Lappiin!

Koti Lapissa

Mikä on Home in Lapland? Muutama kuukausi taa päin mietin blogille nimeä ja sisältöä. Olinhan jo jonkin aikaa suunnitellut oman blogin aloittamista ja useat ystävätkin siihen minua rohkaisivat. Oli itsestään selvää, että blogissani kertoisin sitä tarinaa, mikä minulle on tärkeää, mistä eniten nautin ja mitä vaalin. Luonnollisesti elämäni tärkein asia on oma perhe ja sen ympärillä oleva tukiverkosto, koostuen sisarista ja isovanhemmista. Perheen jälkeen tulee terveys, hyvät ystävät  ja sitten vasta rakennus, jota kodiksi kutsutaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koti merkitsee minulle monta asiaa. Koti on turvapaikka, luovuuden lähde, huoltamo, juuret (Lappi), perhe ja elämäntapa. Minulla koteja on kaksi. Lapsuudenkotini Tornionjokilaaksossa ja Muusko täällä Rovaniemellä. Mainio sattuman kauppa toi minut ja perheeni tähän taloon suunnilleen vuosi sitten vuokralle ja nyt olemmekin talon onnellisia uusia omistajia. Tässä artikkelissa avaan teille hieman Muuskon ovia.

IMG_8539 (1)

Muuskossa on monta hyvää puolta. Aiemmassa artikkelissani kerroinkin jo Muuskon valokulmista ja varjoista ( kts. artikkeli Fifty Shades of Muusko). Ikkunapintaa nimittäin löytyy kuin myös tasoeroja. Muuskon sydämeksi nimeäisin talon olohuoneen, tilan jossa on takka ja jonka suurista ikkunoista avautuu rauhoittava näkymä viereiselle pellolle päin. Tämä on tila, jonne on suora näköyhteys yläkerran televisionkatselutilasta, työhuoneesta, makuuhuoneesta ja ruokailutilasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Värimaailmaltaan muuskon sisustus on pääsääntöisesti puunvärin, harmaan ja valkoisen eri sävyjä. Tällä hetkellä tätä harmaavalkoista maailmaa piristää poltettu oranssi ja musta. Kyllä! Mustakin voi piristää.

IMG_8542

Sisustuksessa suosin eri pintamateriaaleja ja  printtejä.  H&M Home on osoittautunut hinta-laatusuhteeltaan toimivaksi ja sieltä löytyy valikoimaa moneen makuun ja tyyliin sopien. Tykkään!

Nyt syksyllä olen mieltynyt korkkipuuhun. Tämä innostus lähti Ikean Sinnerlig sarjasta, jonka pöytävalaisimet tarttuivat loppukesästä käteeni kera muutaman muun pienen sisustus detailin. Korkki sopii mainiosti Muuskon tyyliin, parketin sävyyn sekä muihin puumateriaaleihin, joita talossa on siellä täällä.

Nämä lämminsävyiset, puiset tähtivadit olen ostanut Granitista, sieltä olen löytänyt myös kaikenlaista muuta mukavaa työpisteen ja olohuoneen sisustukseen. Joulukin tulla jolkottaa ja uusin hankinta Granitista onkin Muuskoon sopiva iso, musta puukynttelikkö. Kynttelikkö etsii vielä paikkaansa, kuvia siis tuonnempana.

IMG_0628

Sofie Rolfsdotterin printit ovat ensimmäisiä Muuskoon hankkimiani sisustusjuttuja. Näille löytyikin Muuskosta aitiopaikka, keskeltä olohuonetta, talon korkeimmalta seinältä. Julisteet Nordic Design Clloective.

IMG_8538 (1)

Muuten tähän kotiin on hankittu ainoastaan uusi keittiön valaisin, Secto Designin Octo, joka on väriltään mustaa ja puuta. Octo toimii ruokailutilassa erittäin hyvin ja hehkuna on tällä hetkellä cool white, joskin tälle valaisimelle suositellaan käytettäväksi warm white hehkua. Ison, neliskanttisen ruokapöydän valkoinen, lasitettu pinta antaa hyvin vastavaloa. Valaisin muodostaa pöydän pintaan kauniit varjot.

FullSizeRender(2)

Koriste-esineitä Muuskossa on hillitysti ja ajatuksena onkin, että pysyvästi esillä olevat esineet ajavat myös käyttötavaran virkaa.

Olohuoneen valaistus koostuu pää-osin seinille ja tasoille asetetuista valaisimista. Kuvassa näkyvä Design House Stockholmin Block valaisin on kätevä sijoittaa tilanteen mukaan joko lattia- tai pöytätasolle. Blockin valo on pehmeä mutta kirkas, sopien Sinnerlig valaisinten kanssa mukavasti yhteiseen tilaan.

Makuuhuoneen maagisesta naisesta, mystisestä katseenvangitsijasta olen saanut ystäviltäni paljon palautetta. Tämä Paolo Roversin valokuvajuliste on tilattu Fotografiskasta. Tämä katse vangitsee kertasilmäyksellä. Joidenkin mielestä katse on julma, minusta taas katse on nimensä mukaan salaperäinen.

Muuskossa on kaksi terassia, joista toinen on lasitettu. Lasitettu terassi toimii kesällä toisena olohuoneena, talvella pakastimena ja glögittelypaikkana. Pakkasukko puhaltaa upeita kuurankukkia terassilaseihin. Syksyn viimeiset ja kevään ensimmäiset auringonsäteet kultaavat tilan todella kauniisti. Muuskon toinen sydän on tässä!

Tässä oli tämän kertainen kurkkaus, kotiini Muuskoon. Mukavaa loppuviikkoa kaikille ja lumiset terveiset täältä Rovaniemeltä. Yöllä oli satanut runsain määrin uutta lunta ja lisää tulee. Lappi on valmis talveen, oletko sinä?

Kuulumisia treenilandiasta!

Täällä Lapissa, kotini Muuskon hellässä huomassa tapahtuu nykyään yhtä sun toista. Toinen puoli minusta miettii jo joulua, toinen seuraavaa ruokaa ja tulevaa treeniä. Olen nyt elänyt kurinalaista elämää viimeiset viisi viikkoa. Ohjelmassa on ollut kuntoilua viitenä päivänä viikossa ja ruokaluukusta on mennyt sisään litroittain vettä ja marjoja, suuret määrät vihanneksia, rahkaa sekä raejuustoa. Miettiessäni kuvia tätä poustausta varten, tuli heti mieleeni viime perjantain kahvakuulatreeni. Tuohon alla olevaan kuvaan kiteytyy paljon tunteita. Tuona aamuna kaikki tuntui jotenkin raskaalta, kuula ei ottanut noustakseen, treenissä ei ollut tehoa ja puhti oli poissa. Muutenkaan ei oikein mikään kiinnostanut. Huono päivä, Halloween! Olin nimittäin pohtinut tulevaa viikonvaihdetta jo useampaan otteeseen ja sitä, miten tuota Pyhäinpäivän viikonloppua meillä yleensä nykyään on juhlistettu, milläs muulla tapaa kuin hyvällä ruoalla ja ylimääräisillä herkuilla. Selityksiä, selityksiä. Ovatko lapset tosiaankin kaivanneet sitä upeasti koristeltua halloweenkakkua tai nakkiröykkiöitä, vai onko se paremminkin ollut minun oma haluni? Ei ihme, että ahdisti, laitoin viestiä personal trainerilleni ja kinusin mandariinia, olihan sentään halloween. Ei herunut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Helppoa tämä ei henkisesti siis ole. Tällaisina erityisinä hetkinä koetan ajatella, että tämä on vain väliaikaista kunhan opin läksyni. Tarkoituksenahan tässä on keventää lastia ja nostattaa liikkumisen nälkää, rakentaa lihasta ja kohottaa fyysisen hyvinvoinnin kautta myös psyykkistä hyvinvointia. Muistuttelen myös mieleeni kaularankaleikkaukseni tehneen neurokirurgin sanoja, jollet huolehdi rangastasi, tulet päätymään samaan jamaan vielä tuleviasuudessakin. Ei, sitä minä en halua! Kovasti naista koetellaan, mutta uskon,että lopussa kiitos seisoo, vaikka se nyt tuntuu seisovan jossain todella kaukana. Vikinät siis pois, treeni, puuron mussuttaminen ja raejuuston narskuttaminen jatkukoon! Alla olevassa aamupuurokuvassa mukana on myös tyrnimarjaa, kirpeää mutta hurjan terveellistä toki.

IMG_0435

Tämän terveyttä uhkuvan ruokamatkani aikana olen kokeillut yhtä sun toista reseptiä sisältäen sopivassa suhteessa kalaa/kanaa ja vihanneksia. Niin sitä on taas tullut palauteltua mieleen mausteiden merkitys ruoan valmistuksessa. Oma lempparini on lämpimästi maustettu kasvissosekeitto bataatista, punajuuresta,porkkanasta ja sipulista. Keiton kylkeen popsin yleensä itse tulisesti maustettua kanaa. Tällä eväällä muuten pysyy vatsa kylläisenä erinomaisesti seuraavaan ruokahetkeen. Suosittelen kokeilemaan!

IMG_0426

IMG_0473

Toisinaan pyöräytän välipalaksi pirtelöä, jossa on aineksina marjoja, banaania, purkki rahkaa ja ruokalusikallinen superfoodia, nimittäin macajauhetta, joka lähti mukaani Foodin osastolta I Love Me messuilla. Päälle olen viskannut vähän pellavansiemenrouhetta tai paahdettuja kookoslastuja, lähinnä koristeluksi. Helppoa ja täyttävää tämäkin!

IMG_0551

IMG_0640

Ruokaympyrän monipuolistamisen myötä olen palannut juurilleni, nimittäin kyssäkaaliin. Kyssäkaalen maku tuo mieleen lapsuuden, sillä vanhempani kasvattivat näitä erinomaisia juureksia myyntiin ja kysyntä erityisesti ravinoloihin oli kova. Liekkö syynä kyssäkaalen rapsakkuus ja hienostunut maku, ei ollenkaan kitkerää ja jopa mehukastakin. Tätä voi ohuina siivuina laittaa mukaan vaikkapa salaattiin, leivän päälle tai oikeastaan mihin vain ruokaan. Makoisaa myös suoraan leikkuulaudalta!

IMG_1238

Tänään minulla oli personal treinerini Jatan kanssa mukavat treenit renkaitten parissa.  Alkuun vedettiin tietysti perusteellinen lämmittely ja punnerrusharjoitukset. Hiki!! Päälle flippejä ja renkaanvetoa välillä punnertaen. Hiki!! Tästä on hyvä jatkaa viikkoa, keskiviikkona onkin jälleen ryhmätreeni ulkona ja tiedossa on oletettavasti kyykkyjä ja niitä punneruksia. Nyt ainakin tiedän, miten punnerretaan.

IMG_1236

Eipä ollut ihme, että illalla narskui hiekka hampaissa. Tässä lajissa ei kannata pukea ylleen niitä aivan parhaimpia treenivaatteita, tässä tehdään töitä ja tassut sottaantuu yhtä varmasti kuin hiki virtaa.

IMG_1244

Tänä aamuna taivas oli jälleen tulessa. Kyllä tämä luonto on ihmeellinen tähän aikaan vuodesta. Jonakin aamuna heräät valkoiseen maahan, jonakin aamuna taas taivas ja maa välkehtii oranssin ja kullan eri sävyissä. Nämä Lapin luonnon väriskaalat ja ilmanvaihtelut ovat pureutuneet vahvemmin kuin koskaan mieleeni tänä syksynä, olenhan toden totta treenannut ulkona viime viikkoon asti ja vielä jatkuu. Sisu!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mukavaa viikkoa kaikille!

Kotoilu – mitä se on?

Tämänkertaisen blokikirjoituksen aiheena piti suunnitelmieni mukaan olla meneillään oleva kuntoiluprojekti. Toisin kävi. Olisikohan syy tähän se, että tomutin viikonvaihteessa kirjahyllyyn kätkettyjä leluaarteita ja valokuvakansioita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yksinkertainen ja konstailematon elämä, mitä se on?

Vietän nykyään paljon aikaa kotona. Pari vuotta sitten ajatus kotona olemisesta, kotoilusta siinsi jossain kaukana toivemaan puun takana. Kotoiluun ei tuolloin ollut liiemmin aikaa, koti oli paremminkin huoltovarikko ja tukikohta. Nyt puhutaan paljon ruuhkavuosista ja samaan aikaan kotoilu on kasvattanut merkitystään. Minulle kotoilua on esimerkiksi pitkään rautapadassa haudutettu ruoka, viikonlopun kokoperheen viihdeohjelmat, leppoisat hetket takkatulen äärellä, lauantaisauna ja lasten alituiseen vaihtuvien tanssiesitysten ensi-illat.

Nykyään kuitenkin tuntuu siltä, että kotoilu on trendinä hyvinkin materialistinen ja kaupallinen. Kotoilustakin on tehty suorittamista, sisustuslehtien aukeamat ovat alkaneet siirtyä suoraan koteihin. Mikäli ei ole varaa tai ei halua ostaa designia, voi tuunata. Nyt puhutaan lyhenteestä DIY, tee se itse. Ihailen näitä DIY ihmisiä, itse en siihen kykene, hyvä kun askartelen juhlapyhien kynnyksellä edes lasteni kanssa.

Entä jos normcore käsitteenä laajenisi vaatemuodista ja sisustuksesta  enemmän myös kotoiluun, nimen omaan trendin tavoin, lisäisikö se aivan tavallista, konstailematonta olemista?  Yhteisen ruokapöydän ääreen ei enää ehditä, ehditäänkö edes lauantaisaunaan, keskiviikosta puhumattakaan? Jääkö minun lapsilleni mitään mukavia muistoja lauantai-illoista kotona, perheen kanssa? Omasta lapsuudestani muistuu mieleen kiekurapilli pommacpullossa, isän laittamat saunamakkarat ja television lauantaitanssit. Konstailematonta kotoilua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ajatuksia kotoa päin

Minua itseäni inspiroivat kodit, joissa näkyy elämä ja tarina! Tuskinpa kahmisin tulipalon tullessa ensimmäisenä talosta syliini block valaisinta tai keittiön katossa roikkuvaa octoa. Aivan varmasti mukaan lähtisivät ne esineet, joilla on tunnearvoa, ne esineet jotka eivät ehkä aina ole sopineet sisustukseen mutta ovat aina saaneet kodistani paikkansa, vaikkapa sitten varaston hyllyltä. Kuvassa yllä ensiaskelkengät ja tutti, molemmat aarteet kuuluneet allekirjoittaneelle!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viime viikonloppuna  vanhin sisareni oli kylästelemässä uudessa kodissani ensimmäistä kertaa. Kiertelimme kotia ja juttelimme esineistä, joilla on tunnearvoa, esineistä joihin meillä molemmilla on historia. Oliko tämä kolikkolipas sinun vaiko minun? Muistatko kotoamme tämän hopeisen Tapio Wirkkalan suunnitteleman tuhlakupin?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eiväthän nämä sävy sävyyn kotini skandinaavisen, pelkistetyn sisustuksen kanssa käy, mutta kultaakin kalliimpia ja aika sööttejäkin ovat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sain sisareltani ihanan orkidean. Tässä olkoon minulle sitten yksi uusi kotoilumissio, orkidean hengissä pitäminen. Hoitovinkkejä saa antaa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Virkeää viikkoa kaikille ja nautitaan nyt vielä näistä kirkkaista ensilumikeleistä täällä Lapissa ja heitänpä toiveen ilmojen haltijalle myös etelään päin, jotta sielläkin koittaisi valkeus, edes jouluksi!

Elämän maku

Pitkästä aikaa blogin äärellä. Olin syyslomaviikon mittaisella matkalla Helsingissä haistelemassa ja maistelemassa syksyn kauneus- ja terveysjuttuja. Matkalle lähtö oli oma ohjelmanumeronsa, jota edelsi tarkka mielikuvaharjoittelu ja ruokaviikon suunnittelu peeteen kanssa.

IMG_9270

Automatka Rovaniemeltä Helsinkiin meni omia eväslaatikoita tonkien ja sama jatkui suurinpiirtein koko seuraavan viikon. Se oli tällaiselle hedonistille todellinen koettelemus.

IMG_9519

Viikko sujui kaikesta huolimatta mukavissa merkeissä ja näinkö nälkää? Ehei, nautiskelin tuoreita marjoja ja kasvispainoitteisia aterioita täysin rinnoin, ruokavalion sallimissa rajoissa tietenkin.

IMG_0443

Kävin maistelemassa Roballa Mat ruokakaupan ihania herkkuja, suosittelen! Lihansyöjille ehkä turhan riisuttu menu, muuten kokeilunhaluisille tai keventäjille kuin myös kasvispainotteisen ruokavalion ihmisille täysi kymppi. Ilmapiiri oli rento, ruoka kaunista ja palvelu informatiivista ja hymyilevää. Tarttuipa tuolta käteen myös pussillinen savulakritsia, NAM!

IMG_0430

Aamut mussuteltiin puuroa ja narskuteltiin raejuustoa kuten kotonakin, vesipullot kulkivat mukana ja joitakin ruokia korvasin proteiinipatukoilla tai proteiinijuomalla. Ei hassumpaa, näin jälkikäteen tuumattuna.

IMG_0437

Kampin italialaisesta Don Corleonesta löytyi yllätyksekseni kanan ja riisin puputtajalle sopivaa murua rinnan alle. Risottoa kanalla ja sienillä. Ei ollenkaan huono valinta, vaikkakin kasvisten määrä tuossa jäi vähäiseksi ja italialaisen ravintolan tapaanhan kaikki mahdolliset lisukkeet uivat oliiviöljyssä, joten tämä lounas meni muutamalla rucolanlehdellä soitellen.

IMG_0557 (1)

Viikon ravintolaelämys oli ehdottomasti Pastorin taivaallinen perulais-aasialainen menu. Siitä riittää muisteltavaa vielä pitkäksi aikaa. Ruoka oli värikästä, maistuvaa ja makumatka monivivahteinen, tietysti viinillä tvistaten.

IMG_0434

Yllä kuvassa chili-korianteri marinoituja tiikerirapuja. Erittäin raikas ja kerrassaan maistuvaa. Kannattaa kokeilla! Tämä ravintola sopii ainakin alkuillasta myös lapsiperheille. Taikakastike, ketsuppi  ei kuulunut ravintolan varustukseen, eikä lastenlistaa erikseen ole, kannattaa siis lähteä liikkeelle avoimin mielin, henkilökunta oli avuliasta ja lopulta se ketsuppikin järjestyi pöytään. Ymmärsivät yskän.

Viikkoon mahtuivat myös I Love Me messut. Messuilla todellakin hellittiin mieltä, kieltä ja kehoa. Tämä oli minun päiväni ja totta vieköön, otin siitä kaiken ilon irti!

I love Me messuilla silmäni avautuivat super foodeihin päin aivan uudella tapaa. Suosikkini, Puhdistamon osastolla maistelupisteitä oli moneen lähtöön kookosöljystä raakasuklaamaailmaan. Maistuvinta oli raakajäätelö, joka oli messuilla testissä. Uskon tästä tuotteesta tulevan vielä Puhdistamon hittijuttu! Pakurikahvia, pakurirouhetta,  pakurikahvijäätelöä, vihersmoothieita, suussasulavia raakasuklaapatukoita, uutuusmakuja proteiinipatukoista, Foodin maca-jauhetta. Aah, mitä kaikkea ihanaa päivän aikana maistelinkaan ja ostelinkaan. Mitään en kadu! Tämä on messutapahtuma, jonne varmasti tulen palaamaan ensi vuonnakin, toivottavasti hyvien ystävien kera.

IMG_0562 (1)

Bongasinpas messuilta myös lappilaisia vaikuttajia. Nämä Arctic Warriorsin shotit eivät mene päähän, vaan koko kehoon.

IMG_0310

Kävin myös moikkaamassa treenimedia Tikiksen väkeä. Näiden tyyppien ansiosta olen minäkin monta sohvanpohjalle vajoamista ohittanut!

image

Ostoksiakaan ei jäänyt tekemättä, messuilta lähtivät mukaan alla kuvatut kehonholtovälineet  ja super foodit, niitä todellisuudessa hamstrasin kuvaa isomman määrän. Niin…ja se lumoava Lumoan mekko, se vain sujahti kassiin.Messutarjoukset kannatti hyödyntää, olemalla itserakas!

IMG_0564

Syyslomaviikko Helsingissä taittui nopsaan, puistohyppelyjen ja katujentamppauksen merkeissä. Syksyinen stadi ei ole ollenkaan pöllömpi paikka. Se, että mukana oli oma auto, antoi luonnollisesti enemmän vapautta, toisaalta jo pelkkä Punavuoren kortteleissa ja pusitoissa kiertely riittää mainiosti, ovathan siellä ainakin minun mielestäni ne Helsingin keskustan viihtyisimmät kuppilat ja hauskimmat kaupat.

IMG_0563

Tästä reissusta jäi monta mukavaa muistoa. Olen ylpeä itsestäni, joinhan sentään 3 litraa vettä mennen tullen automatkalla Rovaniemi-Helsinki, kävin Ekbergillä VAIN kahvilla ja kävelin Stockan herkussa leipäosaston ohi. Hyvä mie ja kiitos peetee Jatta kun valoit minuun itsekuria ja uskoa!

image

Juuret

Minulla on juuret syvällä Lapinmaassa. Jo lapsuuteni aamut täysi-ikäiseksi asti tuojottelin keittiönikkunasta avautuvaa peltomaisemaa ja vierellä virtaavaa Tornionjokea väsymättä. Vuodenaikojen mukaan rantatörmien leppä-ja koivupuut muuttivat väriään ja muotoaan, jokea pidettiin silmällä.

IMG_8619

Keväällä, isä tapasi laskea heti jäiden lähdettyä veneen ja verkot vesille, yksittäisten jäälauttojen vielä ajelehtiessa etelään päin. Loppukesää kohti vesi laski ja joenpohjan kallionnokat nousivat esille pintaveteen, oli harristuksen aika, veneen keula kääntyi kohti Mattisen-ja Karkeisenkaria eli lähimpiä virtaumia.

Edelleenkin joen värit, rantakasvillisuus ja peltojen tuoksu tuovat mieleeni juuret, sen mistä olen kotoisin.

IMG_8615

Onnekseni nykyinen kotini sijaitsee melkein Ounasjoenrannassa, pellon reunassa. Tätä etua olenkin hyödyntänyt  ja varsinkin syksyllä olen käynyt mahdollisuuksien mukaan rannassa tuijottamassa tuota ihmeellistä, sävystä toiseen muuntuvaa luonnonvaloa.

IMG_8618

Täällä Lapissa Syys-Lokakuun vaihteen aamut ovat aika mukavia. Taivas ja maa vaihtelevat sävyjä kilvan aina sen mukaan, millainen oli yön lämpötila.

IMG_8613

Joinakin aamuina taivas on tulessa, toisinaan se taas on paksun, kylmyyttä uhkuvan hallausvan alla.

image

Kuuraa, utuista ja silti kirkasta. Näkymät voivat olla kuin elokuvasta Frozen -Huurteinenseikkailu! Tällaiset hetket ovat parhaita. Juuri ennen kaamosta, ennen kuin taivaanvalo muuttuu teolliseksi kirkasvalolampuksi.

image

image

Tässä artikkelissa olevat kuvat olen ottanut Rovaniemellä, Ounasjokirannassa aamuvalon aikaan.

image

Kirpsakkaa syyslomaviikkoa kaikille!